Hannu tässä moro

Tämä oli jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Mä oon Hannu.
Kun mulla ei oo muutakaan työtä,
niin käyn hakeen kierrätyskeskuksesta tietokoneita
ja hajotan, kokoan ja korjaan niitä.
Tätä konetta tsekatessa huomasin,
että joku Marja lähettää viestejä luullen minua joksikin Merjaksi.
Aattelin että kyllä mä yhdestä Merjasta käyn,
keksin kaikki Sveitsit ja semmoset.
Vähän mä hätkähdin, kun se Marja muuttu Markukseksi,
mutt aattelin että oon mä ennenki homoja nähny.
Mutta nyt mä pistän tän koneen palasiksi.

Hannu

PS.
Mun eukon nimi on muuten Marjukka,
mutta ei se minnekään luostariin ole menny,
tossa se keittiönpöydän ääressä täyttää sanaristikoita,
kun sanoi tietokoneella olemiseen kyllästyneensä.

Hyvästi Merja!

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Marjukka,
vaikka olen esiintynyt
Marjana/Markuksena.
Sitten on olemassa Merja,
joka ei edelleenkään puhu.

Olen kovasti kovasti pahoillani Merja,
mutta aion nyt paljastaa tämän sotkun.
Minä en ole siskosi Marja,
hän kuoli synnytyksessä.
Minä olen luokkatoverisi Marjukka alakoulusta.
Muistatko, siitä keltaisesta matalasta talosta läheltä koulua.
Tulimme äitisi kanssa läheisiksi ennen hänen kuolemaansa,
ja hän esitti toiveen, että jos jotenkin voisin huolehtia sinusta,
katsoa perääsi.
Ja kun olin kuullut, että todella valikoiden puhut ihmisille,
niin ajattelin, että ainakin lukisit kirjoituksia,
joita "siskosi" kirjoittaa.
Nyt tajuan, että tämä oli ihan typerä yritys.
Etkä sinäkään sen puheliaammaksi ole tullut.
Se mikä tässä jutussa on totta,
on se, että sinä ja veljesi Martti olette ainoat jäljellä olevat sukunne jäsenet,
ja teillä on ne suuret perinnöt, joista olen kertonut.
Asiamies ottaa sinuun yhteyttä niiden vuoksi lähiaikoina.
Hyvästit sinulle rakas Merja,
oikeasti olet tullut minulle rakkaaksi tässä kirjoittelun myötä.
Minä lähden nyt loppuelämäkseni itävaltalaiseen luostariin.

Marjukka

Potkaisenko Pasin pihalle?

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Markus,
entinen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.

No niin Merja, alan jo kyetä ajattelemaan järkevästi tätä juttua.
Minä olen nyt samassa tilanteessa kuin Pasin ex-vaimo aikoinaan;
voiko sairaan tai vammaisen puolison jättää??
Sen kanssa tässä painiskelen nyt.
Mutta ei kai Pasille voi vammaisuutensa takia sallia asioita.
Olisi hänen silti kuulunut olla uskollinen minulle,
vaikka onkin pyörätuoli-ihminen.
Sitten toisaalta muistelen meidän suhteen alkuaikoja,
enkä taas tiedä, mitä haluan.
Ja miksi juuri Iinan kanssa?
Sentäs itse olen ollut ylpeä siitä, että vaikka olen kuolannut hänen perään,
niin olen kyennyt hillitsemään itseni.
Onneksi Iinalla oli juuri edellisenä päivänä ollut syntymäpäivät,
niin tästä ei rikosjuttua tule.
Ei kai ne saatanat vaan olleet himoiten odottaneet tuota syntymäpäivää,
jotta sitten päsevät...

Markus

Se PASKA ok

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Markus,
entinen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.

Tarkistin.
Kyllä se SIKAPASI on saanut sinne apua
ja pärjää,
ole huoleti Merja.
Saatanan vihainen olen sille tyypille.
PASKA mikä PASKA!

Markus

Hiiteen rahat ja rakkaus!

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Markus,
entinen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.

Ensimmäiseksi kuulin, kun Iina heleästi lauloi jotain ponilaulua.
Olin tulossa töistä vähän tavallista aikaisemmin kotiin.
Ajattelin,että Pasi sai monipuolisen avustajan,
joka ilahduttaa vielä lauluillakin.
Sitten ihmettelin, että mistä se laulu oikein kuuluu,
kun ketään ei näkynyt.
Vaatehuoneesta sitten yllätin heidät,
VOI SAATANAN SAATANA!
Minä vain kävelin suoraan puhelimeen,
ja ilmoitin Iinan työsuhteen meillä päättyneeksi.
Ja sitten syöksyin ulos.
Saanko tulla luoksesi muutamaksi yöksi Merja?
Ymmärrätkö, minä en edes tiedä,
että onko Pasilla siellä nyt ketään avustajaa vai ei?
Minä olen niin vihainen, että oikein toivon,
ettei ole itse saanut hankittua uutta avustajaa
tai muuta auttajaa.
Istukoon PASKA siinä pyörätuolissaan vaikka maailman tappiin!

Markus

Milloin meistä tulee rikkaita?

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Mitä sä vaan siitä Martista jaarittelet,
kerro jo, että milloin me oikein
saadaan käsiimme se jättiomaisuus?
Ja mitä me sitten tehdään,
tai siis miten esimerkiksi sitä
kerrostalo-omaisuutta hoidetaan???
Merja

Meidän ihana Martti

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Markus,
entinen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.

Eikö ollutkin ihanat juhlat!
Hoitokoti oli nähnyt niin paljon vaivaa.
Ja kaiken kruunasi se ihanan ihana
Martin hento hymy,
kun lauloimme hänelle onnittelulaulua.
Kuulitko kun ne sanoivat, ettei Martti ollut koskaan ennen hymyillyt!
Minua kaduttaa kovasti,
kun sinulle tässä aiemmin jurputin näistä juhlista.

Markus

Martti juhlii ?!?

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Markus,
entinen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.

No juu, kaikesta ei selviä rahalla.
Niinkuin esimerkiksi siitä, että mitä ostat
40 -vuotislahjaksi veljelle, joka on syvästi kehitysvammainen.
Niin Merja,
me olemme saaneet kutsun.
Martin hoitolaitos haluaa pitää veljellemme syntymäpäiväjuhlat.
Anteeksi nyt vain, mutta mitä järkeä tuossa on,
kun hän ei itse edes ymmärrä mistä on kysymys,
ei näe vieraitaan tai lahjojaan, ei pysty koskettamaan lahjojaan,
vain makaa siinä omassa maailmassaan.
No, kenties hän pystyy makuaistillaan erottamaan mansikkakakun kermavaahdon
tavanomaisesta lounassoseesta,
kun sitä kakkua hänelle soseutettuna valutetaan suuhun???
En tiedä, toivottavasti !
En siis todellakaan tarkoita, etteikö veljemme olisi juhlinnan arvoinen,
mutta ketä nuo juhlat palvelevat eniten??
Ja oikeasti, mitä voi viedä lahjaksi!
Ehkä minua vain ahdistaa niin kovasti,
kun pitää kohdata veljemme vammaisuus silmästä silmään????!!!!

Markus

Ongelma, josta ei rahalla selvitä...

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Kuule Markus, nyt ei rahat eikä kerrostalot auta.
Ensinnäkin, Sulo saa pentuja.
Olin pitänyt itsestään selvänä, että se on mies tai mikä koiraskoira se on,
mutta nyt se jokatapauksessa saa pentuja.
Pitäiskö mun vaihtaa sen nimi?
Eihän niin voi tehdä.
Mutta sitten toinen juttu.
Mun ovelle on ilmestynyt kissaemo ja kaksi poikasta!
Ne nukkuu kuistilla sillä paksulla ja pehmosella kynnysmatolla joka yö,
aamupäivät pennut leikkivät niin hellyttävästi,
painivat keskenään niin hauskan näköisesti.
Ja tänään mä näin kun emo kantoi niille suussaan hiiren.
Mitä mä teen?
En mä voi ottaa niitä tai siis antaa olla siinä,
mutta en pysty ajamaan niitä poiskaan.
Ne on niin sulosia!!!
Ja mitä ihmettä mä teen sitten niille Sulon pennuille!
Apua!
Merja

Onko se totta?

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Ymmärsinkö mä nyt oikein,
että onko toi täti-ihminen jo kuollut?
Merja