Tämä on jatkokertomus; aloita lukeminen vanhimmasta tekstistä!
Minä olen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.
Kirjoittaisit Merja.
Merja, en minä ole halunnut sinulle mitään pahaa.
Minä vain kerroin tapahtuneita tosiasioita.
Ei ole minun syytä,
että äidin ja isän avioeron jälkeen sinut sijoitettiin kasvatusvanhemmille.
Eikä sekään, että he ovat pitäneet sinut pimennossa meidän perheen asioista.
Marja
No niin, tätäkö sinä halusit, minähän varoitin sinua Marja. Mihin se tyttörukka on nyt joutunut. Ettei vaan ota äitistään mallia. Kyllä sinä olisit voinut tarkemmin harkita mitä suustasi päästät. Että minä olen vihainen, ja ihan sydämestä ottaa, kun ajattelen, että miten sen Merjan laita nyt on.
VastaaPoistaMarjan ja Merjan täti
Tää on sulle Täti "Pistän nokkani joka soppaan" ¤0¤
VastaaPoistaMillä hiton oikeudella sä sotkeennut Marjan ja Merjan välisiin asioihin, mitä ne sulle kuuluu! Heillä on niin herkän kauniisti kehittyvä suhde, niin että anna heidän olla rauhassa ¤0¤
Marja, älä välitä noista tätisi ilkeistä jutuista, jaksamista sinulle, ja toivotaan että Merja on kunnossa ja löytyy jostain.
Henna
HERRA JUMALA TEITÄ NAISIA. Olen serannut tätä juttua sivusta ja ei voi kun todeta. että vain naiset onnistuvat tekemään elämmästään ja asiostaan tommosia sotkuja. Ettekö te vain voisi kukin elää omaa elämää eteenpäin ja täts it.
VastaaPoistaVeikko
Voi Veikko Veikko,
VastaaPoistarassaat nyt aika pahasti avohaavaa.
Mikä elämänohje!
Juuri noin meidän isä teki.
Päätti elää omaa elämäänsä eteenpäin,
ja jätti äidin yksin suremaan Marttia,
ja huolehtimaan yksin elossa olevista lapsista,
siis heidän yhteisistä lapsista,
Merjasta ja minusta.