Hannu tässä moro

Tämä oli jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Mä oon Hannu.
Kun mulla ei oo muutakaan työtä,
niin käyn hakeen kierrätyskeskuksesta tietokoneita
ja hajotan, kokoan ja korjaan niitä.
Tätä konetta tsekatessa huomasin,
että joku Marja lähettää viestejä luullen minua joksikin Merjaksi.
Aattelin että kyllä mä yhdestä Merjasta käyn,
keksin kaikki Sveitsit ja semmoset.
Vähän mä hätkähdin, kun se Marja muuttu Markukseksi,
mutt aattelin että oon mä ennenki homoja nähny.
Mutta nyt mä pistän tän koneen palasiksi.

Hannu

PS.
Mun eukon nimi on muuten Marjukka,
mutta ei se minnekään luostariin ole menny,
tossa se keittiönpöydän ääressä täyttää sanaristikoita,
kun sanoi tietokoneella olemiseen kyllästyneensä.

Hyvästi Merja!

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Marjukka,
vaikka olen esiintynyt
Marjana/Markuksena.
Sitten on olemassa Merja,
joka ei edelleenkään puhu.

Olen kovasti kovasti pahoillani Merja,
mutta aion nyt paljastaa tämän sotkun.
Minä en ole siskosi Marja,
hän kuoli synnytyksessä.
Minä olen luokkatoverisi Marjukka alakoulusta.
Muistatko, siitä keltaisesta matalasta talosta läheltä koulua.
Tulimme äitisi kanssa läheisiksi ennen hänen kuolemaansa,
ja hän esitti toiveen, että jos jotenkin voisin huolehtia sinusta,
katsoa perääsi.
Ja kun olin kuullut, että todella valikoiden puhut ihmisille,
niin ajattelin, että ainakin lukisit kirjoituksia,
joita "siskosi" kirjoittaa.
Nyt tajuan, että tämä oli ihan typerä yritys.
Etkä sinäkään sen puheliaammaksi ole tullut.
Se mikä tässä jutussa on totta,
on se, että sinä ja veljesi Martti olette ainoat jäljellä olevat sukunne jäsenet,
ja teillä on ne suuret perinnöt, joista olen kertonut.
Asiamies ottaa sinuun yhteyttä niiden vuoksi lähiaikoina.
Hyvästit sinulle rakas Merja,
oikeasti olet tullut minulle rakkaaksi tässä kirjoittelun myötä.
Minä lähden nyt loppuelämäkseni itävaltalaiseen luostariin.

Marjukka

Potkaisenko Pasin pihalle?

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Markus,
entinen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.

No niin Merja, alan jo kyetä ajattelemaan järkevästi tätä juttua.
Minä olen nyt samassa tilanteessa kuin Pasin ex-vaimo aikoinaan;
voiko sairaan tai vammaisen puolison jättää??
Sen kanssa tässä painiskelen nyt.
Mutta ei kai Pasille voi vammaisuutensa takia sallia asioita.
Olisi hänen silti kuulunut olla uskollinen minulle,
vaikka onkin pyörätuoli-ihminen.
Sitten toisaalta muistelen meidän suhteen alkuaikoja,
enkä taas tiedä, mitä haluan.
Ja miksi juuri Iinan kanssa?
Sentäs itse olen ollut ylpeä siitä, että vaikka olen kuolannut hänen perään,
niin olen kyennyt hillitsemään itseni.
Onneksi Iinalla oli juuri edellisenä päivänä ollut syntymäpäivät,
niin tästä ei rikosjuttua tule.
Ei kai ne saatanat vaan olleet himoiten odottaneet tuota syntymäpäivää,
jotta sitten päsevät...

Markus