keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Näin sinut viime yönä, Merja

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Marja.
Minulla on sisko Merja.
Merja ei puhu.
Suostuisit jo kirjoittamaan Merja!

Minut hälytettiin aamuyöllä töihin.
Kauppakadulla bussin ikkunasta näin sinut Merja.
Missä porukassa sinä oikein olit liikkeellä?
Näytti ainakin semmoiselta sakilta,
että sinun kannattaa käydä HIV-, hepatiitti-, yms. testeissä sitten,
kun selviät takaisin kunnialliseen pankkivirkailijan elämääsi.
Hei, oikeasti, ryhdistäydy jo!

Marja

3 kommenttia:

  1. Kuin Merja pankkivirkailijana pärjää jos ei hän puhu? Vai pitääkö vaan mykkäkoulua sinulle?

    Noora

    VastaaPoista
  2. Hei Noora,
    näin surullinen tilanne on, ei puhu minulle, puhuu kyllä töissä ja kavereille.
    Jos olet lukenut meidän tarinan alusta asti, niin tiedätkin, että tämä alkoi jo meidän syntyessä. Se meni siis niin, että minä synnyin ensin, sitten Martti-parka, ja kaikki hoitajat ja lääkärit yrittivät elvyttää häntä. Sitten minä yhtäkkiä huomasin, että oho, sieltähän on tullut vielä yksi. Kysyin Merjalta(silloin en tietysti vielä tiennyt, että hänen nimeksi tulee Merja) että onko hän kunnossa, mutta hän oli jo niin loukkaantunut siitä, ettei kukaan ollut huomannut häntä, niin että hän vain käänsi päänsä pois eikä sanonut sanaakaan. Siitä asti tämä on jatkunut.

    VastaaPoista
  3. Täss Tomi moi
    mä tunnen Merjan frendit, ja voit Marja olla huoletta, ne ei tee Merjalle pahaa, eikä anna hälle tapahtua mitään pahaa.
    Sit vielä oisko sun Marja asenteissa vähän tarkistamisen varaa?
    Ihan vaan tiedoks ett kaikki aamuyöllä liikkuvat poninhäntäiset rennosti pukeutuneet miehet ei oo tautisia narkkariraiskaajia.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.