Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!
Niin, mä otin siis hotellihuoneen,
ja nukuin yön.
Aamulla mulla oli olo, että pakko saada tietää Sulosta jotain.
Menin sairaalaan ja sanoin olevani tytär, jotta päästäisivät katsomaan.
Hoitaja sanoi vain, että sittenhän tiedätkin, ja kertoi huoneen numeron.
Nyökkäsin ja livahdin huoneeseen.
Sulo makasi siellä sängyssään ihan liikkumatta ja kalpeana,
mutta minusta näytti siltä, että kyllä hän hengitti.
Istuin siinä, ja mietin, että miten rakkaudelleni nyt käy.
Yhtäkkiä tuli mieleen, että jospa hän onkin kuollut,
ja kuollut siinä minun läsnäollessa,
ja muhun iski paniikki.
Ryntäsin ulos sairaalasta, ja
tulin ensimmäisellä lennolla takaisin kotiin.
Mutta siis ihan oikeesti,
mä en tiedä, että elääkö Sulo vai onko kuollut!!!
Ihan hirvee olo!!!
Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.