Hyvästi Merja!

Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!

Minä olen Marjukka,
vaikka olen esiintynyt
Marjana/Markuksena.
Sitten on olemassa Merja,
joka ei edelleenkään puhu.

Olen kovasti kovasti pahoillani Merja,
mutta aion nyt paljastaa tämän sotkun.
Minä en ole siskosi Marja,
hän kuoli synnytyksessä.
Minä olen luokkatoverisi Marjukka alakoulusta.
Muistatko, siitä keltaisesta matalasta talosta läheltä koulua.
Tulimme äitisi kanssa läheisiksi ennen hänen kuolemaansa,
ja hän esitti toiveen, että jos jotenkin voisin huolehtia sinusta,
katsoa perääsi.
Ja kun olin kuullut, että todella valikoiden puhut ihmisille,
niin ajattelin, että ainakin lukisit kirjoituksia,
joita "siskosi" kirjoittaa.
Nyt tajuan, että tämä oli ihan typerä yritys.
Etkä sinäkään sen puheliaammaksi ole tullut.
Se mikä tässä jutussa on totta,
on se, että sinä ja veljesi Martti olette ainoat jäljellä olevat sukunne jäsenet,
ja teillä on ne suuret perinnöt, joista olen kertonut.
Asiamies ottaa sinuun yhteyttä niiden vuoksi lähiaikoina.
Hyvästit sinulle rakas Merja,
oikeasti olet tullut minulle rakkaaksi tässä kirjoittelun myötä.
Minä lähden nyt loppuelämäkseni itävaltalaiseen luostariin.

Marjukka