Tämä on jatkokertomus; aloita vanhimmasta tekstistä!
Kuule Markus, en mä tiedä.
Tiedän kyllä, että tarkotat hyvää.
Mut mua jotenkin ällöttää ajatus jostakin keski-ikäsestä terapiatätistä,
joka on lukenut papereistaan, että nyt tulee pankkivirkailija,
ja sitten se reväyttää silmänsä,
kun näkee tän takkutukan talsivan sisään.
Ja sitten sillä narisevalla äänellä,
että voi voi onpas rankkaa,
voi voi, että, miltä se ja se tuntuu...
YÖK!!!
Kai mä pärjään muutenkin.
Ooksä muuten huomannut,
että sujuvasti kutsun sua Markukseksi,
senkin veliseni.
Se Marja olikin jotenkin...
veljet on paljo reilumpii.
Merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.